Verkkokauppa avattu

Eli päätin tehdä verkkokaupan Holvin avulla, siellä kun onnistuu myös maksaminen, ei tarvitse alkaa itse vääntämään verkkokauppaa tähän WordPressiin.

Toki sekin on mahdollista ja jopa verkkomaksujen integrointi on mahdollista, mutta vaatii jo sitten koodaamista sun muuta, miksi keksiä pyörä uudelleen, kun joku sen on jo tehnyt, varsinkaan jos siitä ei sen kummempaa tule. Toki jos nyt joku tietää/osaa tehdä sen integroinnin tähän WordPressiin näppärästi, saa toki ilmoittautua. Olisihan se ihan hienoa että se toimisi tässä. Mutta nyt mennään tällä.

Verkkokauppaan löytyy nyt linkki myös Facebookista. Alkuun sieltä voi siis ostaa lahjakortteja kuvauksiin, mutta myöhemmin tulen lisäämään myös kemia myynnin suoraan sinne. Lisäksi on ajatus myydä sitä kautta myös kursseja, kunhan saan materiaalin ja ajan valmiiksi sitä varten. Eli olkaahan kuulolla siihen liittyen jos kiinnostusta löytyy, joka tapauksessa kevään aikana olisi tarkoitus kaksi päivää kestävä kurssi järjestää.

 

Kallista

Hopeanitraatti on taas loppu, joten ajattelin tilailla sitä taas Keten chemicalsilta. Mutta mutta, olipas hinnat nousseet sitten elokuun, samoin tosin olivat pakkauskoot pienenneet. 1 kilon hinnaksi tulisi jo toista tonnia reilusti, jopa Mamutilla oli 100g hinta halvempi. Täytyy alkaa katsomaan muualta sitä sitten.

Muut kemiat voi vielä tilailla sieltä, toistaiseksi.

Eilen kävi miellyttävä pariskunta kuvattavana, otettiin potretit molemmista. Tänään otetaan yksi potretti ja huomenna sitten vielä kolmen perheen yhteispotretit, kiirettä pitää, kiitos siitä.

Lisäksi tein taas keitokset (Old workhorse) Pekalle Vaalaan. Lähtee heti ensi viikolla sinne päin. Kiitoksia tilauksesta taas.

Purukumilla me paikkasimme sen

Matin autosta on rengas puhjennut ja purukumilla me paikkasimme sen, sanottiin lastenlaulussa. No ihan purukumilla ei kuitenkaan tehty nyt mitään, mutta kumilla kuitenkin.

Ongelmana oli viritys jalustassa, jossa keskiputken halkaisija on pienenmpi kuin kamerapään, joten olin jossain vaiheessa laittanut kaksipuoleista paksua teippiä, alumiinilevyn paloja ja kuumaliimaa jotta putki olisi paksumpi ja saisin kamerapään kiristettyä.

Toimihan se varmaan vajaan vuoden verran, mutta nyt se viritys alkoi löystymään ja Virossa ollessani, se aiheutti jo ongelmia, kun ei kamera pysynyt paikoillaan kun kasetin laittoi kiinni kameraan.

Ensin mietin muoviputkea, mutta sopivaa ei löytynyt ja kun oli asiaa muutenkin motonettiin, niin sieltä löytyi kumiputkea, josta sahasin palasen, halkaisin sen ja otin palan välistä pois. Nyt kamerapää istuu hienosti, varalle ostin vielä kierretappisarjan ja muutaman aluslevyn, jos ei muuten ala pysymään niin sitten laitetaan aluslevyt ja pultilla kiinni päältä, ei heilu enää. Mutta ainakin nyt tuntuu tukevalta.

Aina silloin tällöin joutuu tekemään muutoksia, kun ei ole varaa oikeaan Riesin jalustaan 😀 Seuraava hankinta on sitten pyörät jalustan jalkojen alle, lukoilla varustettuna, helpompi liikutella ja pysyy paikallaan.

Näyttelyä valvomassa ja lasia ostamassa

Näyttelyä valvomassa on aikaa tehdä myös jotain muuta, kuten kuvata.

Varsinkaan kun ei alkuun kovin paljoa porukkaa käynyt. Se taas ei varmaankaan ole näyttelyn vika, vaan enemmänkin ongelma on markkinoinnissa.

No tässä nyt kuitenkin on yksi kuva, kuvattuna 13x18cm lasille, eli ns. ambrotypia. Kuten jo facebookissa kirjoitin, niin ei pitäisi ostaa sikaa säkissä. Eli menin lasitusliikkeeseen kysymään lasia, joka olisi leikattu 10×12″ kokoon. Lasi-Masilla kerrottin ettei ole kuin 3mm lasia joka on liian paksua. Heiltä kuitenkin sattui löytymään 2mm lasia jämä pala ja siitä tuli 12 kpl ruutuja. HInta tosin oli jotain muuta kuin kuvittelin.

Otin ja laitoin muutamaan muuhunkin lasiliikeeseen tarjouspyynnön ja hinta on  alle puolet siitä mitä maksoin noista 12sta lasiruudusta. Mutta yhtä kaikki, pidän enemmän ja enemmän lasista ja sen uudelleen käytettävyydestä. Toki se vaatii enemmän työtä, mutta olen sitä mieltä että se ei haittaa.

Otin myös toisen kuvan tänään tai oikeastaan kolme kuvaa, kolmas kuva ei onnistunut aivan niin hyvin kuin olisin toivonut. Joten sitä kolamtta en laita esille, toinen sen sijaan tulee gallerian puolelle.

Mutta nyt aurinko on taas pilven takana täysin, eli valoa ei ole enää niin paljon, Ja kyllä, luonnonvalo on kaikkein parasta, varsinkin epäsuora.

Katselin tuossa yhden uuden päivänvalostudion edistymistä jenkeissä, en nyt kerro miehen nimeä, kun en kirjoita niin että hän ymmärtäisi, olen kyllä kertonut hänelle kuinka ihailen häntä ja hänen työtään märkälevykuvauksen saralla.

Mutta yhtä kaikki, studio on isompi kuin talo jossa asun, aika tarkkaan kaksi kertaa sen kokoinen 🙂

Pitäisi varmaan muutta jonnekin jossa on halvempaa 😀

Valo-/elokuvaaja

Timo Heinänen

Vai pitäisikö laittaa kuitenkin toisinpäin, enemmän kuitenkin Timo Heinänen on elokuvaaja, toki myös ansioitunut valokuvaaja.

Hänellä on vielä valokuvanäyttely menossa Galleria Rankassa 17.9.2017 saakka, suosittelen lämpimästi tutustumaan, mieltä kutkuttavia valokuvia.

Timo kävi myös kuvattavana, sain myös hänet ikuistettua partagalleriaan, kiitos siitä, oli mukava nähdä molemmat, eli Timo ja hänen vaimonsa (aka manageri).

Keskustelimme myös, että olisi hyvä saada kuvat jonnekin esille, täytyy tutkia aihetta. Olen kyllä samaa mieltä. Myös itsestä ajattelin ottaa josain vaiheessa 10×12″ partakuvan.

Huomenna on sitten Tapaus Ry:n 15v juhlat.

Hullu kemisti

Se minulle tuli mieleen tästä..

Kuva tuli otettua viime viikolla. Oli ongelmia tuon filmikasetin kanssa, joka kuvaan tuli enemmän tai vähemmän noita ylimääräisiä viivoja. Haluaisin aina tehdä niin hyvän kuvan kuin vain mahdollista. Jotkut ovat tosin sitä mieltä että kuviin kuuluukin tuollainen rosoisuus. Ehkä, mutta kun se tulee kasvojen päälle, se ei kuulu.

Pahimmat epäpuhtaudet sain pois pumpulin ja veden kanssa, mutta osa jäi, siitä kuvan nimi. Kuvastaa mielestäni aika hyvin aihetta ja kuvattavaa. Niin, selfiehän se on.

Edelleen on hankaluuksia tarkennuksen kanssa, eli ei voi istua ja tarkentaa omaa kuvaansa yhtäaikaa, niinpä jouduin kutsumaan apuun Tuulan istumaan tuoliin hetkeksi, että sain tarkennettua. Sen jälkeen se on helppoa 😀

Kuvahan on otettu “yhdellä” valolla, vaikka valoja tässäkin on kaksi, mutta molemmat on ammuttu yhden valkoisen sontsan läpi, toisella puolella oli kapa-levy antamassa tasoitusta varjopuolelle. Vesa on tehnyt sellaisen, mikä taittuu keskeltä ja sen vuoksi pysyy pystyssä ilman apua. Tarpeeksi lähelle vain, niin kyllä se antaa tasoitusta varjopuolelle.

Vastoin duunista tullutta toivetta, en ottanut belfietä, tiedän, olen tylsä 🙂
Ai niin, kuva on otettu lasille, eli on ns. ambrotypia ja skannatussa kuvassa ei vielä ole vernissa päällä, mutta kuvan valoon olen ihan tyytyväinen.

Yhdestä voimaosasta lähti irti sulakepesä, täytyy ottaa irti toisesta ja käydä vaikka partcossa katsomassa olisiko siellä, niin ja onhan tuo Biltemakin tuossa aika lähellä, voisin kuvitella että sieltäkin voisi löytyä.

Ensi viikolla siten näyttely-kuvan julkistus. Kunhan saa vernissattua sen ja se näyttää siltä että laitan sen esille, jos ei niin sitten otan uuden kuvan. Nythän on jo setupin speksit olemassa, paljonko valoa, mikä aukko jne.

Tosin mietin, että kuvaan tulisi mielenkiintoa lisää, jos sen kuvaisi ulkona, mutta nuo kelit. Aina to ja pe tuntuu satavan tai olevan täysin pilvessä tuo keli. Nytkin on viikonlopuksi luvattu pelkkää sadetta.

Voihan se olla, että otan itsestäni vkl. aikana sen partakuvan, tämänhetkisestä tilanteesta, ns. progressio kuva. Sitten vaikka puolen vuoden päästä vielä yksi, tai viimeistään kesään mennessä. Jos jaksaa pitää.

Kemiat on nyt tehty

On tehty kollodionia eri reseptillä, on Poe Boy,  Lea’s portrait #2, Old workhorse. On tehty vernissaa ja testattu ettei kuvat sula, yksi kuva menetettiin, mutta onneksi on sellaisia että ei väliä.

En nyt muista olenko kertonut, mutta kerron kuitenkin, että olen päättänyt lopettaa alumiinin käytön. Lasi on paljon parempi materiaali. Sen voi uusiokäyttää vaikka kuinka monta kertaa.  Jos valotus menee pieleen, se voi pestä ja uusi kuva vaan samalle levylle. Alumiiini on vähän sellainen, että kerran kun sen on käyttänyt ei siitä oikein puhdasta saa, Jari kyllä kertoi että tenussa liottamalla saisi, mutta silti lasi on helpompi. Fairy ja vesi riittää.

Seuraavaksi pitäisi ottaa ja korjata yksi suljin, niin voisi laittaa kameran myyntiin. Siinä olisi jollekin sitten hieno 6,5×8,5″ kamera kolmella kasetilla ja objektiivilla suoraan vaikka märkälevykuvaukseen. Lisäksi on 10x15cm insertti yhdessä kasetissa.

Lisäsin muuten yhden kollodion reseptin (joka on jostain syystä vähän hakala löytää), eli Lea’s porttait #2, sekä kehite reseptin jota itse käytän. Nyt täytyy alkaa tutkia miten verkkokaupan saisi pystyyn.

Niin ja ensi lauantaina alkaa näyttely: Tämä Tapaus.

Kaasua

Komisario Palmu.

No ei ihan mutta kuitenkin. Suosittelen pitämään kollodion pullot hyvin kiinni. Ihmettelinkin tuossa joku viikko sitten, että kun autossa haisee etteeri, no kai se haisee, kun kerran kollodion pullo oli kaatunut ja avautunut. Onneksi oullo oli vain 250ml ja vajaa. Mutta yhtä kaikki, haju oli ikävä samoin lasilevyt jotka olin maalannut toiselta puolelta mustaksi,  joudun nyt putsaamaan tenulla ja maalaamaan uudelleen.

Puolasta tuli kuin tukin ilman tyhjänpäiväisiä tullissa kiertämisiä hopeanitraatti, nyt sitä on taas. Hieman se kesti, ilmeisesti ei ollut ihan hylly tavaraa, kun kerran kilon ostin. Normaali lähde josta olen sitä tähän mennessä ostanut, ei vastannut. Eipä tuo paljoa kalliimmaksi tullut.

Tänään päätin sitten ottaa yhden kuvan studiolla, joka on kummitellut päässäni jo jonkin aikaa. Siitä tuli ihan hyvä, mutta mutta, en laitakaan sitä vielä esille, koska sain idean tehdä siitä isomman version, siitä tuleekin teos meidän yhdistyksen 15v juhla-näyttelyyn.

Lisäksi kun ensimmäinen kuva oli 13x18cm ja valotus onnistui, niin jostain syystä 10×12″ (25x30cm) kuva ei sitten onnistunutkaan samalla valotuksella, vaikka kamera oli lähempänä kohdetta ja valo oli samassa kohtaa. Tätä täytyy huomenna tutkia lisää. Kun 13x18cm kuvalle riitti 4x3000w välähdykset, niin  11x3000w ei ollut tarpeeksi 10×12″ kuvalle. Erikoista kyllä, varsinkin kun objektiivi ja aukko oli edelleen sama kuin ensimmäisessä kuvassa.

Tubecon ja kuvausta

Eli Tubecon oli ja meni.

En enää muista kerroinko, mutta Tubeconista kävi porukkaa (Adama ja Merkku Tuberoomista) tutustumassa valokuvaukseen ilman sähköä. Kiitokset vielä kerran heille, oli mukavaa päästä esittelemään vanhaa valokuvasta.

Itse en kerinnyt paikalle,  mutta onneksi tyttäret olivat “edustamassa”.

Vasta tänään pääsin katsomaan videon, se on vaan aina hämmentävää katsoa itseään videolla.

No, joka tapauksessa, tässä video: https://www.youtube.com/watch?v=njTzRv-MIYc

Edellisenä viikonloppuna kuvasin Tapanilan Taivaan alla tapahtumassa, luonnonvalolla, luonnonvalo on mukava, mutta iltaisin se loppuu aika nopeasti mikä tuli huomattua.

Koska prosessi hyödyntää vain sinistä ja uv valon aallonpituuksia, iltaisin molemmat loppuvat aika nopeasti, eli jos klo 19 aikoihin oli valotusaika n. 10s, oli se vajaata tuntia myöhemmin jo 30s.  Siitä taas reilu puoli tuntia myöhemmin se olikin jo minuutin eikä sekään ollut enää riittävä. Kuvia ei ole esittää, koska kaikki kuvattavat olivat alaikäisiä, enkä huomannut kysyä kuvan julkaisulupaa.

Toinen kuvista oli aika pelottava, kun kaksi pientä lasta heiluu ja valotusaika oli mitä oli, niin kuvaan tuli sellainen horror movie tyyppinen tunnelma.

Edelleen kyselen sellaisen mallin perään jolla olisi paljon pisamia, ja joka haluaisi tulla ikuistetuksi märkälevy tekniikalla. Saa ilmiantaa. 🙂

 

 

Ei suositella voi …

Palataan tuohon ei suositella voi  kohtaan vähän myöhemmin.

Oli eilen kuvaamassa ulkosalla Tapanilan Taivaan Alla tapahtumassa, Tapanilan vanhan sivu koulun pihalla. Tapahtuma alkoi klo 18, sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi, mutta jo heti 0,5h myöhemmin alkoi sade, onneksi se loppui aika nopeasti.

Olin tehnyt kollodionin uudella reseptillä jota en ollut ennen kokeillut. Tämä jotui siitä, että minulla ei ollut eetteriä, joten uusi resepti oli siis etteritön, sekä ilman kadmium bromidia, Poe Boy jossa oli potassium bromidia ja jodidia. Joten oli mielenkiintoista myös päästä kokeilemaan sitä käytännössä. Ensimmäisen kuvan otin joskus klo 19. Valo tuli pilviharson takaa, joten se oli aika kiva. Kiva tuli kuvastakin. Kuvasta ei ole reproa, koska unohdin ottaa sen ja se toisaalta tuli lahjaksi, joten olisi ollut huono näyttää kuva ennen aikojaan.

Joka tapauksessa tuli todettua, että kyllä luonnonvalo on aina luonnonvaloa, ei sitä mikään voita.

Sitten siihen mitä ei pidä tehdä. Kaikkihan ovat kuulleet sanonnan, hätäilemällä ei tule kuin… Joten jatketaan, eli laittaessani tavaroita kasaan otin omasta mielestäni herkiste laatikon ja kaadoin sen takaisin pulloon. Sen jälkeen otin toisen laatikon ja aloin miettimään, että hetkinen, mitäs minä juuri kaadoin pulloon? No ei ollut hopea nitraattia, vaan kalium syanidi liuos, jota käytän kiinnitteenä. Ei auta itkeä kaatunutta maitoa, ei muuta kuin hopea nitraatti perään.

Tänään päätin sitten alkaa katsomaan mitä hopea nitraatille kuuluu. No ei hyvää, se oli aika lailla sameaa. Siitä sitten vain suodattamaan, alku meni hyvin, mutta loppu pullo olikin täynnä hopeanväristä sedimenttiä, ei mennyt enää pumpulista läpi, neste takaisin pulloon ja sedimentti roskiin.

Aika monta kertaa hopea nitraattia sai suodattaa, eikä se vieläkään ole puhdasta, joten laitoin sen nyt sitten lasi astiaan ja ikkunalaudalle ottamaan aurinkoa. Mittasin myös ominaispainon, koska olin huolissani, oliko kaikki hopea nitraatti siinä sedimentissä, onneksi mittari näytti ihan järkevää lukemaa. Ehkä se aurinko vielä paistaa, mutta hitonmoinen homma yhdestä virheestä. Onneksi ei ollut kuin 13×18 kuvalle tarkoitettu kiinnite laatikko, eikä suurempi.

No, varmasti muistan jatkossa, jos tästä pitää jotain hyvää hakea.

Niin joo, pari muutakin kuvaa tuli otettua, toisessa oli 20s valotus, koska ilta oli jo ehtinyt pidemmälle, mutta kuvattavat olivat hieman pienempiä, joten kuvasta tuli aika pelottava, koska eivät lapset olleet ihan niin paikallaan. No sitäkään kuvaa ei ole, koska en muistanut kysyä lupaa sen käyttöön. Kolmas kuva olikin sitten jo 40s valotuksella joskus vähän ennen yhdeksää, eikä sekään ollut edes riittävä.