Näyttelyä valvomassa ja lasia ostamassa

Näyttelyä valvomassa on aikaa tehdä myös jotain muuta, kuten kuvata.

Varsinkaan kun ei alkuun kovin paljoa porukkaa käynyt. Se taas ei varmaankaan ole näyttelyn vika, vaan enemmänkin ongelma on markkinoinnissa.

No tässä nyt kuitenkin on yksi kuva, kuvattuna 13x18cm lasille, eli ns. ambrotypia. Kuten jo facebookissa kirjoitin, niin ei pitäisi ostaa sikaa säkissä. Eli menin lasitusliikkeeseen kysymään lasia, joka olisi leikattu 10×12″ kokoon. Lasi-Masilla kerrottin ettei ole kuin 3mm lasia joka on liian paksua. Heiltä kuitenkin sattui löytymään 2mm lasia jämä pala ja siitä tuli 12 kpl ruutuja. HInta tosin oli jotain muuta kuin kuvittelin.

Otin ja laitoin muutamaan muuhunkin lasiliikeeseen tarjouspyynnön ja hinta on  alle puolet siitä mitä maksoin noista 12sta lasiruudusta. Mutta yhtä kaikki, pidän enemmän ja enemmän lasista ja sen uudelleen käytettävyydestä. Toki se vaatii enemmän työtä, mutta olen sitä mieltä että se ei haittaa.

Otin myös toisen kuvan tänään tai oikeastaan kolme kuvaa, kolmas kuva ei onnistunut aivan niin hyvin kuin olisin toivonut. Joten sitä kolamtta en laita esille, toinen sen sijaan tulee gallerian puolelle.

Mutta nyt aurinko on taas pilven takana täysin, eli valoa ei ole enää niin paljon, Ja kyllä, luonnonvalo on kaikkein parasta, varsinkin epäsuora.

Katselin tuossa yhden uuden päivänvalostudion edistymistä jenkeissä, en nyt kerro miehen nimeä, kun en kirjoita niin että hän ymmärtäisi, olen kyllä kertonut hänelle kuinka ihailen häntä ja hänen työtään märkälevykuvauksen saralla.

Mutta yhtä kaikki, studio on isompi kuin talo jossa asun, aika tarkkaan kaksi kertaa sen kokoinen 🙂

Pitäisi varmaan muutta jonnekin jossa on halvempaa 😀

Valo-/elokuvaaja

Timo Heinänen

Vai pitäisikö laittaa kuitenkin toisinpäin, enemmän kuitenkin Timo Heinänen on elokuvaaja, toki myös ansioitunut valokuvaaja.

Hänellä on vielä valokuvanäyttely menossa Galleria Rankassa 17.9.2017 saakka, suosittelen lämpimästi tutustumaan, mieltä kutkuttavia valokuvia.

Timo kävi myös kuvattavana, sain myös hänet ikuistettua partagalleriaan, kiitos siitä, oli mukava nähdä molemmat, eli Timo ja hänen vaimonsa (aka manageri).

Keskustelimme myös, että olisi hyvä saada kuvat jonnekin esille, täytyy tutkia aihetta. Olen kyllä samaa mieltä. Myös itsestä ajattelin ottaa josain vaiheessa 10×12″ partakuvan.

Huomenna on sitten Tapaus Ry:n 15v juhlat.

Hullu kemisti

Se minulle tuli mieleen tästä..

Kuva tuli otettua viime viikolla. Oli ongelmia tuon filmikasetin kanssa, joka kuvaan tuli enemmän tai vähemmän noita ylimääräisiä viivoja. Haluaisin aina tehdä niin hyvän kuvan kuin vain mahdollista. Jotkut ovat tosin sitä mieltä että kuviin kuuluukin tuollainen rosoisuus. Ehkä, mutta kun se tulee kasvojen päälle, se ei kuulu.

Pahimmat epäpuhtaudet sain pois pumpulin ja veden kanssa, mutta osa jäi, siitä kuvan nimi. Kuvastaa mielestäni aika hyvin aihetta ja kuvattavaa. Niin, selfiehän se on.

Edelleen on hankaluuksia tarkennuksen kanssa, eli ei voi istua ja tarkentaa omaa kuvaansa yhtäaikaa, niinpä jouduin kutsumaan apuun Tuulan istumaan tuoliin hetkeksi, että sain tarkennettua. Sen jälkeen se on helppoa 😀

Kuvahan on otettu “yhdellä” valolla, vaikka valoja tässäkin on kaksi, mutta molemmat on ammuttu yhden valkoisen sontsan läpi, toisella puolella oli kapa-levy antamassa tasoitusta varjopuolelle. Vesa on tehnyt sellaisen, mikä taittuu keskeltä ja sen vuoksi pysyy pystyssä ilman apua. Tarpeeksi lähelle vain, niin kyllä se antaa tasoitusta varjopuolelle.

Vastoin duunista tullutta toivetta, en ottanut belfietä, tiedän, olen tylsä 🙂
Ai niin, kuva on otettu lasille, eli on ns. ambrotypia ja skannatussa kuvassa ei vielä ole vernissa päällä, mutta kuvan valoon olen ihan tyytyväinen.

Yhdestä voimaosasta lähti irti sulakepesä, täytyy ottaa irti toisesta ja käydä vaikka partcossa katsomassa olisiko siellä, niin ja onhan tuo Biltemakin tuossa aika lähellä, voisin kuvitella että sieltäkin voisi löytyä.

Ensi viikolla siten näyttely-kuvan julkistus. Kunhan saa vernissattua sen ja se näyttää siltä että laitan sen esille, jos ei niin sitten otan uuden kuvan. Nythän on jo setupin speksit olemassa, paljonko valoa, mikä aukko jne.

Tosin mietin, että kuvaan tulisi mielenkiintoa lisää, jos sen kuvaisi ulkona, mutta nuo kelit. Aina to ja pe tuntuu satavan tai olevan täysin pilvessä tuo keli. Nytkin on viikonlopuksi luvattu pelkkää sadetta.

Voihan se olla, että otan itsestäni vkl. aikana sen partakuvan, tämänhetkisestä tilanteesta, ns. progressio kuva. Sitten vaikka puolen vuoden päästä vielä yksi, tai viimeistään kesään mennessä. Jos jaksaa pitää.

Kemiat on nyt tehty

On tehty kollodionia eri reseptillä, on Poe Boy,  Lea’s portrait #2, Old workhorse. On tehty vernissaa ja testattu ettei kuvat sula, yksi kuva menetettiin, mutta onneksi on sellaisia että ei väliä.

En nyt muista olenko kertonut, mutta kerron kuitenkin, että olen päättänyt lopettaa alumiinin käytön. Lasi on paljon parempi materiaali. Sen voi uusiokäyttää vaikka kuinka monta kertaa.  Jos valotus menee pieleen, se voi pestä ja uusi kuva vaan samalle levylle. Alumiiini on vähän sellainen, että kerran kun sen on käyttänyt ei siitä oikein puhdasta saa, Jari kyllä kertoi että tenussa liottamalla saisi, mutta silti lasi on helpompi. Fairy ja vesi riittää.

Seuraavaksi pitäisi ottaa ja korjata yksi suljin, niin voisi laittaa kameran myyntiin. Siinä olisi jollekin sitten hieno 6,5×8,5″ kamera kolmella kasetilla ja objektiivilla suoraan vaikka märkälevykuvaukseen. Lisäksi on 10x15cm insertti yhdessä kasetissa.

Lisäsin muuten yhden kollodion reseptin (joka on jostain syystä vähän hakala löytää), eli Lea’s porttait #2, sekä kehite reseptin jota itse käytän. Nyt täytyy alkaa tutkia miten verkkokaupan saisi pystyyn.

Niin ja ensi lauantaina alkaa näyttely: Tämä Tapaus.