Harjoitus tekee mestarin

Mutta mestarikin tarvitsee harjoitusta.

Tuo tuli taas kerran todistettua, kun pitkästä aikaa aloin kehittää tavallista filmiä, TRI-X on jokseenkin pirullinen pujotettava spiraalille. varsinkin keksikoossa. Filmin pää on hieman kippuralla, niin ei meinannut mennä alkuun sitten millään spiraalille. Meinasi jo hermostua ja pilkkopimeässä kun istut, niin ei oikein näekään, rttä mikä siinä ahdistaa. No filmit on nyt kehitetty ja kuivumassa. Ihan joka ruutu ei ole osunut nappiin valotuksen osalta, pitää varmaan viedä Rolleiflex huoltoon, koska valotuksen mittasin kuitenkin ihan oikeasti, enkä vain vetänyt takaruudun kuvan perusteella. Katsotaan mitä niistä saa vedostettua.

 

Kehitteen piikkiin sitä on vaikea laittaa, kun osa valotuksista osui kuitenkin ihan nappiin. Nyt on kehittymässä sitten todella hidasta filmiä 12ASA Adoxin filmiä kaksi rullaa jotka saimme viime Viron reissulle Torbjörniltä, kiitos paljon niistä.

Se tuosta Viron reissusta jäi miinusmerkkiseksi, että onnistuin kadottamaan Rolleiflexin suodinkotelon, vain yksi suodin jäi, se jkoka oli kiinni kamerassa. Nahkakotelo jäi Treppojan putoukselle, se oli viimeinen kohde reissulla ennen kuin menimme satamaan. Jos nyt joku siellä päin ajelee, niin kattokaa josko se löytys vielä 🙂 Se on putouksen vasemmalla poulella, mättään päällä, sisällä kasa suotia ja vaastavalosuoja. Harmittaa.

Kuvia ei ole vielä laittaa, mutta ehkä jossain vaiheessa saan skannattua.

Ei pidä hätäillä.

Voi kostautua.

Näin kävi, kun innostuneenea aloin rakentaa filmiperää Ikeapotti kameraan, liimailin parktinpaloja yhteen ja kun liimaus oli kuivunut, tajusin että jaaha, ehkä ei olisi pitänyt liimata noin hätäisesti, koska nyt en saanut mitenkään tehtyä valonsuojapellille paikkaa.

No ei muuta kuin miettimään ja muistin, että minulla oli yhdestä hajonneesta puisesta 13x18cm kasetista nuo puiset suojaosat, sellaiset vähän kuin rulokaapin ovet tallessa. Ei muuta kuin mittailemaan että paljonko sillä on paksuutta ja sen verran pois sirkkelillä liimatusta osasta. Sitten sirkkelöin toisen suojan soivan kokoisiksi paloiksi ja liimasin väärin päin jo tehtyn perään, niin että se toinen puolikas peitti nätisti aukon.

Nyt on siisti darksilde systeemi valmiina, seraavaksi suunnittelemaan miten saan tiiviin takakannen ja avausmekanismin siihen, sellaisen fiksun. Nyt olis kyllä kiikarissa/mietinnässä josko hankkisi sellaisen monitoimi puuntyöstö koneen, jolla saisi höylättyä, sekä jossa olisi alajyrsin.