Niinhän siinä sitten kävi ja terveisiä Haapsalusta

ELi hätäilemällä ei tuu kuin vahinkoa ja niitä kuspäisiä lapsia. Aina pitäisi miettiä ennenkuin toimii, näin olisi pitänyt tuossa edellisen postauksen jälkeekin tehdä. Hulautin sitä akkuvettä ja tajusin vasta sen jälkeen että olishan sen akkuveden voinut myös mitata. Tai vaihtoehtoisesti laittaa ensin vähemmän vettä, filtteröidä ja sitten lisätä tarvittava määrä. No näin en sitten tehnyt. Nyt on onneksi saapunut lisää hopeanitraattia ja voin alkaa liuottamaan sitä nyt tuohon.

Kesä on nyt näköjään alkanut ja sen kunniaksi jokavuotinen Viron reissu on nyt taas tehty Tiittasen Mikon ja Katrin Heinsaaren johdolla, unohtamatta bussikusiamme Kallea, jolla on lehmänhermot ja täydellinen asiakaspalvelijan luonne. Aina iloinen, ystävällinen ja auttava, bussi kulkee kuin pumpulissa, ei sellaista nykivää. Tänä vuonna olimme siis Haapsalussa ja kierimme sitten sieltä pitkin pikin lähilaueilla. Kivaa oli, ja kuten aina välillä nauroimme, että ikinä ei ole ollut näin kivaa 😀

Matkasaeurana ja huonekaverina oli Helge (Herala) Lindblad, taiteilija isolla T:llä ja armoitettu piruilija ja huumorimies. Kiitos hyvästä seurasta myös Tapsalle (meidän armoitettu naiskuvaajamme), Kimmolle (kiitos jalusta-adapteri lainasta, ilman sitä ei olisi Hasselilla paljoa kuvattu), Katalle ja hänen miehelleen Jarmolle Huittisista (toivottavasti meni nimi oikein, mulla on onnettoman huono nimimuisti) ja kaikille muille kenen nimiä ne tässä mainitse/muista.

120-rullafilmiä paloi varovaisen arvion mukaan n. 20kpl, ne pitää sitten seuraavaksi kehitellä ja kaikille kysyjille, juu mä ostan sitä edelleen kaupasta 😉