Valokuvausprosessi

Ajattelin että voisin hieman valaista ko. märkälevy prosessia jota käytän kuvauksissa. Menetelmä on käytännössä kehitetty vuonna 1851, Frederic Scott Archerin toimesta

1846:  Schönbein ja Böttger valmistavat nitrattua selluloosaa eli pumpuliruutia.  Kollodium valmistetaan liuottamalla nitroselluloosaa alkoholiin ja eetteriin. Kollodium on 4% vahvuista, eli nitroselluloosaa. Tätä 4% kollodoumia käytetään sitten pohjana tehtäessä jodi-kollodiumseosta, jossa on esim. kadmium bromidia ja ammonium jodidia.

Märkälevy tehdään kaatamalla hyvin puhdistetulle ja kuivalle esim. lasilevylle jodi-kollodiumseosta. Jodioitu kollodium kaadetaan lasilevylle ja tasoitetaan levyä kallistellen. Ylijäämä valutetaan sen jälkeen pois. Levyä liikutellaan vielä vinossa asennossa jonkin aikaa, jotta kalvon pinta ehtii liuottimen haihtumisen johdosta jähmettyä.
Kun levylle levitetty jodi-kollodiumliuos on jähmettynyt, asetetaan levy hopenitraattikylpyyn, jossa kalvo herkistyy valolle. (Kalvo tehdään valonherkäksi tislatun veden ja hopeanitraatin seoksessa (n. 10 %), jolloin siihen muodostuu jodihopeaa ja se tulee maitomaiseksi). Kullakin kuvaajalla oli oma ”hopeabaadinsa”, so. käytetyille levyko’oille riittävän suuri allas hopeanitraattiliuoksineen, jota varjeltiin tarkoin.

Itse käytän pystyssä, hieman vinossa olevaa tankkia mielummin jonka saa suljettua, kuin allasta, jolloin ei voi pitää tavallista lamppua pimiössä päällä sinä aikana kun levy herkistyy.

Valottaminen tapahtuu levyn ollessa vielä märkä (siksi nimitys märkälevytekniikka!) Kalvo on herkistynyt vain siniselle ja violetille, joten se soveltuu ainoastaan m/v-kuville.

Video jonka kaverini Hannu Iso-Oja teki kanssani, kertoo paljon aiheesta ja miten kuvaus tapahjtuu, mallina ei tällä kertaa ollut ihmistä. Video löytyy täältä.

 

Vastaa